 |
|
Koulutusta koskevassa keskustelussa on tavallista, että monet henkilöt esittävät hyvinkin kärkeviä mielipiteitä siitä kuinka huonosti koulu toimii. Suomessa kritiikkiä ovat esittäneet Turun koulutussosiologisen "koulukunnan" edustajat. Kärkevimpiä kritiikin esittäjiä ovat olleet eittämättä Risto Rinne ja Osmo Kivinen. Heidän kritiikkinsä on ollut luonteeltaan sosiologista; koulujärjestelmää on analysoitu suhteessa yhteiskuntaan - esimerkkinä voisi mainita kirjan "Koulutuksen rajat ja rakenteet" vuodelta 1989. Pienempiä kriittisiä virtauksia esiintyy aika ajoin, jolloin kohteena on ollut yksittäisempi osa koulua - milloin otetaan kantaan koulukiusaamiseen milloin taas opettajien pakkolomiin. Yksi merkittävä kriitikko tässä joukossa on aivotutkija Matti Bergström. Hän on lähinnä ottanut kantaa siihen kuinka koulu edistää tai estää opiskelijan luovuutta ja älykkyyden kehittymistä. Kiritiikkiä löytyy mm. kirjasta "Lapsi viimeinen orjamme". Luovan ajatuksen eleoonjääminen vaatii yhden vanhan ajatuksen kuoleman Tietoyhteiskuntaa ajatellen Bergström (1997, 34-35) kirja on mielenkiintoinen sillä kirjassaan hän varoittaa tiedon ylikorostamisesta. Pelkkä tiedon kerääminen johtaa arvotyhjiöön eli tilanteeseen jossa ihmisellä on tietoa, mutta hän ei osaa käyttää sitä oikealla tavalla. Bergströmin mukaan tiedon korostaminen johtaa myös täydellisyyden tavoitteluun, jolloin itse asiassa unohdamme kehityksen perustuvan sattumanvarsiin muutoksiin ja "virheisiin". Bergströmin (1997, 30-32) mukaan luovuus vaatii kaoottisuutta. Ihmisen minä on taistelutanner, jossa ajatuksia sekä syntyy että kuolee. Jotta luova ajatus jäisi eloon tarvitaan vähintään yhden vanhan ajatuksen kuoleminen. Luovuuden hintana on siis tuho. Bergströmin mukaan tästä on sekä teoreettista että kokemusperäistä näyttöä. Ihmisen minä on draama, joka vie ensin ristiriitoihin, mutta johtaa lopuksi ratkaisuun. Siksi minän elämään kuuluvatkin voimakkaat tunnetilat. Toisaalta ihmisen tajunta kykenee aina eheyttämään minän. Aivoissa tapahtuu siis rintarinnan yhdistämistä ja luonnonvalintaa. Välillä kritiikkiä ja vaihtoehtoista pedagogiikka kantautuu myös maailmalta, jolloin joku maassamme tarttuu asiaan ja ryhtyy äänitorveksi. Verrattuna naapurimaahamme Ruotsiin tällainen menettely on aika vähäistä. Yksi teoreetikko, joka on maassamme saanut selvästi vähemmän huomioita kuin Ruotsissa on Howard Gardner. Maassamme Gardnerin ajatusten esittely on jäänyt lähinnä kari Uusikylän (1996) harteille eikä se ole synnyttänyt mitään liikehdintää kuten Ruotsissa, jossa kouluissa on hänen ajatustensa pohjalta kokeiluja ja projekteja. Lisäksi Gardnerin ajatuksia on luettavissa ruotsiksi. On kuitenkin huomattava, että Gardner julkaisi teoksensa "Frames of Mind jo 1983, mutta kuka on siis tämä Gardner ja mikä on hänen teoriansa? Kuka on Howard Gardner? Howard Gardner syntyi 1943 Scrantonissa Pennsylvaniassa. Lapsena häntä kiinnosti musiikki, erityisesti pianonsoitto. Koulutukseltaan hän on psykologi ja neuropsykologi. Hän työskentelee Harvardin yliopistossa. Hänen kaksi keskeistä tutkimusaihettaan ovat: 1) tavallisten ja erityislahjakkaiden lasten vertailu ja 2) aikuiset, joilla on aivovamma. Hän tuli tunnetuksi vuonna 1983 julkaisullaan "Frames of mind", jossa hän totesi, että älykkyyttä on seitsemää eri lajia. Hänen teoriansa tunnetaan nimellä moniälykkysteoria (Theory of multiple intelligences). Alunperin hän tyrkytti teoriaa kehityspsykologian puolella, mutta varsinaisen läpimurtonsa se on kuitenkin saavuttanut pikemminkin koulupsykologian puolella. Gardner on kritisoinut koulua sillä perusteella, että se hänen mukaansa keskittyy vain kielellisen ja matemaattisen älykkyyden kehittämiseen. Hän onkin itse ollut kehittelemässä koulua, jossa kaikilla älykkyyksillä olisi tilaa kehittyä. Kahdeksan eri älykkyyttä Aluksi Gardner löysi seitsemän älykkyyttä, mutta myöhemmin hän on löytänyt yhden lisää ja joissakin yhteyksissä hän on puhunut jopa yhdeksännestä ja kymmenennestä älykkyydestä. Tässä seuraavaksi esittelen ne kahdeksan älykkyyttä, jotka ovat varmuudella löytyneet. Esitys perustuu seuraaviin läheisiin: (Uusikylä 1996, Jokisalo & Tuomela 1998, Basic MI Theory 1999). Verbaalinen - lingvistinen - kielellinen (systemaattinen, argumentoiva, kuunteleva) Kaikki ihmiset eri kulttuureissa osaavat tavalla tai toisella hyödyntää kieltä. Kun toisten verbalistiikka on hyvin alkeellisella tasolla, niin vastaavasti toisille jopa uusien kielien oppiminen on helppoa. Esimerkiksi Joseph Conrad oli alunperin puolalainen merimies, mutta myöhemmin hän oppi englanti ja kirjoitti kirjat Heart of Darkness ja Lord Jim, jotka ovat englantilaisen kirjallisuuden taidonnäytteitä. Kielellinen lahjakkuus on tärkeä älykkyysosamäärän kannalta, koska olemassa oleva tieto on suurelta osin painetussa muodossa. Usein myös osaaminen on kyettävä todistamaan kirjoittamalla. Toisaalta on huomattava, että kielellinen älykkyys voidaan jakaa sekä suulliseen ja kirjalliseen ilmaisuun että suulliseen ja kirjalliseen ymmärtämiseen. Gardnerin mukaan on havaittu, että vaurio Brocan alueella voi heikentää henkilön kykyä järkevään itseilmaisuun, vaikka kyky ymmärtää puhetta säilyisikin ennallaan. On myös havaittu, että lapset alkavat tuottaa "omaa kieltä" ellei vaihtoehtoista (yleistä) kieltä heille opeteta. Ammatteja: juristi, kirjailija, toimittaja, neuvottelija, sihteeri, opettaja ... Opiskelussa suosittava - tarinat - muistipelit - kirjoittaminen - lukeminen - päiväkirja - haastattelut - lehden tekeminen - keskustelu - väittely Looginen - matemaattinen (abstrakti, tarkka, järjestelmällinen) Usein älykkyys on ymmärretty siten, että se oli juuri matemaattista älykkyyttä. Kyse on älykkyyden lajista, joka mahdollistaa loogisten ongelmien ratkaisemisen, esim. päässälaskutehtävät. Tällaista älykkyyttä omaava osaa usein suorittaa vaativiakin laskutoimituksia ja käsitellä lukuja päässään. Tämä ominaisuus on jossain määrin edellytys hyvälle päättelytaidolle. Loogis-matemaattinen älykkyys ei vaadi tuekseen verbaalista älykyyttä. Voimme nimittäin ratkaista ongelman ilman sen kummempaa verbalistiikkaa. Oikeastaan verbalistiikkaa tarvitaan vasta silloin, kun ratkaisu selitetään muille. Ammatteja: matemaatikko, atk-ohjelmoija, insinööri ... Opiskelu - ongelmien ratkaiseminen - tietojen analysointi - kokeilut - päättelytehtävät Visuaalinen - spatiaalinen (kuvien kautta ajatteleva, käyttää metaforia) Spatiaalinen älykkyys merkitsee sitä, että kykenemme hahmottamaan esineet eri asennoissa, erottamaan värejä ja muotoja, näkemään eri osien väliset suhteet ja tajuamaan olennaiset piirteet jostakin geometrisestä, figuratiivisesta tai plastisesta rakenteesta. Käytännössä tällaista älykkyyden lajia tarvitaan esim. palapelin kokoamisessa, kuvanveistossa ja tähtien avulla navigoitaessa. Spatiaalinen älykkyys sijaitsee oikeassa aivolohkossa, Oikean aivopuoliskon vaurioissa on voitu tutkia, miten hahmon, tutunkin sellaisen, tunnistus on osoittautunut mahdottomaksi, vaikka henkilö tarkkarajaisesti näkeekin kohteen. Henkilön on esim. ollut lähes mahdotonta piirtää yksinkertainen kuvio, jonka hän on nähnyt. Ammatteja: graafikko, lentäjä, taidemaalari, insinööri, taiteilija, arkkitehti ... Opiskelu - kuvat - symbolit - mind-mapit - visualisointi - video - värien käyttö Musikaalinen (kyky tunnistaa sävelkorkeuksia, rytmejä) Gardnerin mukaan viulisti Yehudi Menuhin edustaa puhtaimmillaan musikaalista älykkyyttä. Kolmevuotiaana hänen vanhempansa salakuljettivat hänet salaa konserttiin. Louis Persingerin viulunsoitto sai hänet sellaiseen hurmostilaan, että hän halusi syntymäpäivälahjaksi viulun ja opettajakseen Louis Persingerin. Hänen molemmat toiveensa toteutuivat ja jo kymmenvuotiaana hän oli kansainvälinen esiintyjä. Menuhinille kuten myös Mozartille ja muille lapsitähdille musiikki ilmeni luonnostaan. Tieteellisesti onkin pystytty todistamaan, että musiikin esittäminen ja säveltäminen on paikannettavissa aivoissa. Esimerkkinä olkoon vaikkapa autistiset ja muut kehityshäiriöiset lapset, jotka suoriutuvat musiikkiesityksistä loistavasti, mutta eivät kykene kommunikoimaan kielellisesti. Ihmisten musikaalisessa älykkyydessä on suuria eroja. On olemassa ihmisiä, jotka ovat täysin vailla tällaista älykkyyttä. Heidän elämänsä on kuitenkin muulta osin täysin normaalia. Toisaalta musikaalinen huippulahjakkuus näyttää olevan mahdollista ilman, että muut lahjakkuuden alueet olisivat erityisen kehittyneitä. Ammatteja: muusikko, säveltäjä, luokanopettaja - taustamusiikki - musiikin säveltämistä, sanoittamista - musiikki rentoutuskeinona Kehollis - kinesteettinen (muistaa sen mitä on tehnyt ei sitä mitä on havainnoinut) Jokainen yksilö kykenee jotenkin kontrollimaan omia asentojaan tai liikkeitään. Kyse on siis lahjakkuudesta, joka liittyy tasapainoon, ketteryyteen ja notkeuteen. Joillakin ihmisillä kyseiset ominaisuudet ovat erityisen kehittyneitä ajatelkaamme esim. sellaisia urheilijoita kuin: Michael Jordan, Babe Ruth ja Jackie Joyner Kersey. Heidän kehollis-kinesteettinen älykkyytensä oli kehittynyt pitkälle ennen kuin he aloittivat harjoittelunsa. Toisaalta liikkeiden kontrolloiminen ei ole tärkeää vain urheilussa, kyllä koordinaatiota tarvitaan myös esim. kirurgin ammatissa. Ammatteja: tanssija, pelle, kirurgi, puuseppä ... Opiskelu - tanssi - liikunta - kokeet käytännössä - erilaiset simulaatiot - opintovierailut Interpersoonallinen - sosiaalinen (neuvottelija) Kykyä olla toisten kanssa vuorovaikutuksessa - ymmärtää toisia ja tulkita heidän käytöstään - kutsutaan interpersoonalliseksii eli sosiaaliseksi lahjakkuudeksi. Interpersoonallisesti lahjakasihminen kykenee aistimaan toisten ihmisten mielenmuutokset, jännitykset, motivaatiot ja aikomukset. Kyse ei ole mistään selvännäkijän lahjasta, vaan kyvystä tulkita niitä viestejä, joita toiset ihmiset lähettävät lähinnä eleinä, liikkeinä, ilmeinä ja äänenpainotuksina. Miksi joistakin ihmisistä tulee hyviä poliitikkoja, yritysjohtajia tai saarnaajia? Hyvin kehittynyt sosiaalinen intelligenssi on kaikkien e.m. esimerkkien kannalta olennainen tekijä. Sosiaalinen älykkyys voi monella alalla viedä omistajansa hyvin korkealle yhteiskuntamme hierarkiassa. Kyseinen älykkyys sijaitsee aivojemme etulohkossa. Jos alue tuhoutuu tai tuhotaan esim. lobotomialla niin samalla ihmisen persoonallisuus tuhoutuu ja hänen kykynsä olla toisten kanssa vuorovaikutuksessa. Ammatteja: opettaja, sosiaalityöntelijä, myyjä ... Opiskelu - yhdessä tekeminen - haastattelut - tiimityöskentely Intrapersoonallinen - reflektoiva (itsetuntemus) Intrapersoonallisessa älykkyydessä on kyse siitä, että kuinka hyvin ihminen ymmärtää itseään eli kuinka hyvä itsetuntemus hänellä on. Se on kykyä ymmärtää itseään realistisesti sekä omia heikkouksia että vahvuuksia. Tämän lajin älykkyyttä tarvitsemme myös illoin kun yritämme selvittää omia tunteitamme ja ristiriitojamme. Heikosti intrapersoonalliset ihmiset - kuten autistiset lapset - eivät pysty näkemään itseään yksilönä, vaan ainoastaan osana ympäristöä. Ammatteja: filosofi, psykologi, kirjailija, kalastaja ... - reflektointi - opiskelu yksin - päiväkirjan kirjoittaminen - kysymysten tekemistä Luonnontieteellinen (tunnistaa ja luokittelee) Alunperin Gardnerin listassa oli vain seitsemän älykkyyttä, mutta myöhemmin hän täydensi luetteloaan luonnontieteellisellä älykkyydellä. Tämän älykkyys ilmenee henkilön kykynä tunnistaa ja luokitella eläimiä ja kasveja. Ihmisen historiassa tällä älykkyydellä on ollut suuri merkitys, koska väärän kasvin syöminen on voinut viedä hengen. Myös metsästäjät ovat tarvinneet tätä älykkyyttä, jotta ovat osanneet saalistaa järkevästi ruokapuolta ajatellen. Toisaalta on myös olemassa tappavan vaarallisia eläimiä, joita metsästäjän on ollut syytä varoa. Nykyisinkin ihminen tarvitsee luonnossa liikkuessaan tätä älykkyyttä. Toisaalta myös muissa yhteyksissä saattaa esiintyä tarvetta tehdä nopeita luokitteluja esim. ihmisten ja automerkkien suhteen. Esimerkiksi poliisi voi tiedustella varkaan tuntomerkkejä tai liikenneonnetomuuspaikalta paenneen auton tuntomerkkejä. Ja palloilulajeissakin tätä älykkyyttä tarvitaan, koska muutenhan pelaaja voi kiireessä erehtyä luulemaan vastustajaa oman puolen pelaajaksi. Ammatteja: maanviljelijä, puutarhuri, tutkija ... - kokeiluja - järjestelyä ja systematisointia - etsiä samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia Onko älykkyyksille käyttöä internetissä? Garderin teorian yksi seuraus on ollut, että on alettu pohtia mitä älykkyyksiä koulu huomioi. Teknologian myötä on myös alettu keskustella siitä voisiko multimedia ja/tai internet vastata MI-teorian haasteisiin. Kyllähän esimerkiksi Behavioristitkin kehittivät tietokoneavusteista oppimista, mutta ei siellä ainakaan kahdeksaa älykkyyttä huomioitu perinteistä koulua paremmin. Behavioristithan kehittelivät n.k. opetuskonetta, joka perustui ajatukselle, että aines pilkotaan pieniin osiin ja että käyttäjän opiskelu kulkee helpon kautta vaikeaan. Veenema ja Gardner (1996) mainitsevat, että Amerikan sisällissota esitetään usein tekstinä ja kuvina vaikka, jotkut opiskelijat olisivat paljon kiinnostuneimpia esim. taiteellisemmasta esitystavasta tai henkilökohtaisesta reflektoinnista – esim. kuinka sota vaikutti ihmisiin, naapurisuhteisiin jne. He toteavat myös olevan tavallista, että ihmisillä esiintyy varsinkin fysiikan ilmiöiden suhteen hyvinkin arkipäiväisiä käsityksiä. Jopa yliopistossa ainetta opiskelevilla saattaa esiintyä tällaista ajattelua. Veenaman ja Gardnerin (1996) mukaan oppikirjat perustuvat liian usein kolmen pylvään varaan. Ensinnäkin pitää olla paljon tekstiä. Toiseksi pitää olla joukossa jonkin verran kuvia ja kolmanneksi tarvitaan yksi ainoa totuus. Jotta multimedia pystyisi tuottavaan parempaa oppimista olisi sen ensinnäkin kyettävä huomioimaan muitakin älykkyyden lajeja kuin lingvistinen. Toiseksi sen olisi kyettävä pureutumaan yleisiin stereotyyppisiin harhakäsityksiin. Varsin vaikeaa näyttää olevan sen harhakäsityksen murtaminen, että on olemassa vain oikea ja väärä tai vain yksi ainoa totuus. Toisaalta Veeneman ja Gardner (1996) huomauttavat, että pelkkä esityksien monipuolisuus ei riitä. Myös oppiminen tulisi pystyä todistamaan muulla tavoin kuin kirjallisesti esimerkkinä vaikkapa video, www-sivu, näytelmä, musiikkikappale jne. Lähteet: Bergström, M. (1997). Lapsi – viimeinen orjamme. (Suom. Ritva Liljamo). Juva: WSOY. Jokisalo ja Sanna Tuomela Elina INTELLIGENZA1. syyskuuta 1998 Basic MI Theory 1999. Gardner, H. (1983). Frames of mind. New York: Basic Books. Uusikylä, K. (1996). Isät meidän. Luovaksi lahjakkuudeksi kasvaminen. Atena. Veenema, S. & Gardner, H. (1996). Multimedia and multiple intelligences. The American Prospect no. 29. Linkkejä Multiple Intelligences: A Theory for Everyone . Education World. Learning styles resource page |